Tekoälyn kolme ulottuvuutta näyttävät, mihin insinööritoimiston kannattaa panostaa
"Olemme hankkineet tekoälylisenssit koko henkilöstölle."
"Meillä on käynnissä useita tekoälypilotteja eri liiketoiminnoissa."
"Rakennamme ydinpalvelumme toimituksen kokonaan uudelleen."
Kaikki kolme lausetta kuulee johtoryhmistä, ja kaikki kolme raportoidaan tekoälypanostuksina. Käytännössä ne ovat eri asioita: ensimmäinen tasaa henkilöstön tekoälyn käyttöä, toinen pyrkii parantamaan valittuja prosesseja ja kolmas rakentaa liiketoimintaa uudelleen. Tekijät, omistajat, aikajänteet ja onnistumisen mittarit ovat kussakin omansa.
Käytämme itse tätä kolmijakoa, kun arvioimme omia ja asiakkaidemme tekoälypanostuksia. Kolmijako on salkkunäkymä, ei portaikko: kaikkia kolmea voi tehdä yhtä aikaa, ja varsinainen päätös on niiden välinen tasapaino.
Kolme ulottuvuutta yhdessä kuvassa
Horisontaalinen tekoäly nostaa yhteistä lattiaa: koko henkilöstön osaamista ja arjen työkaluja. Vertikaalinen tekoäly pyrkii rakentamaan paikallisia huippuja valittuihin työnkulkuihin. Strateginen tekoäly etenee rintamana yrityksen halki, korvaa vanhan tavan tehdä työtä ja luo kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia.
Horisontaalinen tasoittaa
Kaikille yrityksille, jotka aikovat tulevaisuudessakin pyörittää pääosaa liiketoiminnoistaan työntekijöiden voimin, laaja osaaminen on välttämätön perusta. Kun ihmiset osaavat käyttää työkaluja ja arvioida niiden tuloksia, moni pieni ongelma ratkeaa ilman erillistä hanketta.
Mittareissa on kuitenkin ansa. Lisenssien määrä ja käyttöaste kertovat aktiivisuudesta lähinnä kertaluonteiseen promptaukseen nojaavissa chatbot-tyyppisissä työkaluissa. Vaikutus syntyy pysyvistä, tehostuneista rutiineista, eikä se välttämättä näy seuratuissa mittareissa.
Tyypillinen organisaatio jakautuu karkeasti kolmenlaisiin käyttäjiin. Suurin osa on kiinnostuneita, ja heidän arkensa on pienten onnistumisten ja pettymysten vuorottelua. Osa suhtautuu varoen, useimmiten hyvistä syistä: laatu, tietoturva ja vastuut ovat oikeita kysymyksiä. Pieni joukko on jo automatisoinut osan omasta työstään eikä kerro siitä.
Edelläkävijöiden vaikeneminen on ymmärrettävää. Ajansäästöstä kertominen tarkoittaa helposti lisää töitä. Menetelmän jakaminen tarkoittaa kouluttajan roolia. Jos työkalu ei ollut hyväksytty, keskustelu muuttuu kiusalliseksi. Yrityksellä voi siis olla enemmän osaamista kuin se näkee, ja se oppii siitä vähemmän kuin voisi.
Hyödyllisempiä mittareita ovat nämä: nouseeko yhteinen taso, kapeneeko ihmisten välinen ero, ja muuttuuko yksittäisen ihmisen keksintö koko talon käytännöksi.
Vertikaalisesta pilotista on pitkä matka pysyvään
Vertikaalinen tekoäly kohdistuu liiketoiminnon määrättyyn työnkulkuun: esimerkiksi projektitoimitukseen tai sen osaan, joka liittyy vaikkapa dokumentteihin, laskentaan, tiedonhakuun tai tarkastuksiin. Tämä on tekoälykeskustelun näkyvin osa. Rajattu prosessi on helppo mitata, ja pilotti on helppo esitellä.
Pilotti on toki hyvä tapa oppia. Pilotin ja pysyvän toimintatavan välissä on silti kuilu. Demo onnistuu siistissä esimerkkitapauksessa; oikeissa projekteissa on poikkeuksia, puutteellisia lähtötietoja ja kiire. Yksi projekti voi sujua viisi prosenttia edellistä paremmin, mutta jos prosessilla ei pilotin jälkeen ole omistajaa, hyöty on haihtunut seuraavaan projektiin mennessä ja työkalu jää arkistoon.
Toimiva sääntö on yksinkertainen: ratkaisua käyttävä tiimi on mukana rakentamassa, omistaa lopputuloksen ja kehittää sitä eteenpäin. Asiantuntijan rooliksi ei riitä lähtötietojen antaminen pilotin toteutukseen, eikä kehittäjä voi luovuttaa yhdessä projektissa testattua järjestelmää ja siirtyä muualle. Pysyviä tuloksia syntyy, kun pilotit valitaan niin, että toimintoa tekevistä ihmisistä koulutetaan järjestelmän käyttäjiä, ylläpitäjiä ja jatkokehittäjiä. Kaikki muu on hukkaan heitettyä työtä.
Strateginen kaista: liiketoiminta rakennetaan alusta asti
Strateginen tekoäly alkaa eri kysymyksestä: jos uusi kilpailija saisi käyttöönsä meidän osaamisemme ja datamme, miten se rakentaisi tämän liiketoiminnan puhtaalta pöydältä nykypäivän teknologioilla? Kysymyksestä seuraa välitön ja usein melko akuutiksi koettu jatkokysymys: eikö meidän kannattaisi rakentaa se itse, ja ennen muita? Miksi emme tekisi niin?
Työ vaatii oman tiimin, jossa on ohjelmisto-, data- ja AI-osaamista sekä talon parhaita substanssiasiantuntijoita, vaikka juuri he ovat kiireisimpiä ja laskutuksen kannalta arvokkaimpia. Lisäksi tarvitaan todellinen pääsy dataan, valtuudet ylittää organisaation rajoja ja lupa haastaa nykyinen toimintamalli.
Siellä, minne tällainen rintama etenee, aiemmat apuvälineet ja pilotit menettävät merkityksensä, koska itse työ on suunniteltu uudelleen. Koko yritystä tämä ei välttämättä koske: rintama kulkee valituilla alueilla, ja muualla työ jatkuu ihmisten varassa (joita toki tarvitaan myös automatisoitujen prosessien tuotosten toimittamiseen). Joissain yrityksissä strategisen tekoälyn kaista voi kuitenkin olla valittu päästrategia. Ehkäpä juuri sillä kilpailijalla, joka ei vielä ole edes näkyvästi markkinoilla?
Oma arviomme on, että pitkän aikavälin kilpailuetu syntyy todennäköisimmin strategisessa ulottuvuudessa, sillä teknologian kehitys itsessään tulee pyyhkimään pienempien panostusten hyötyjä nopeammalla aikataululla kuin usein kuvitellaan. Huomio ja raha painottuvat silti useimmiten horisontaaliseen ja vertikaaliseen kaistaan, koska ne on helpompi ostaa, mitata ja esitellä.
Tasapaino on varsinainen päätös
Vaikka yritys ei haluaisi tai voisi keskittyä strategisen tekoälyn kaistaan, kaikki ulottuvuudet tukevat silti toisiaan. Nouseva osaamistaso voi myös vähentää erillisten pilottien tarvetta. Onnistunut pilotti tuottaa dataa, integraatioita ja osaamista sekä uusia ideoita, joita strateginen rakentaminen myöhemmin hyödyntää. Ja minne strateginen rintama ehtii, sinne sulautuvat molemmat muut.
Päätettäväksi jää suhde: kuinka paljon laajaa osaamista, kuinka paljon prosessien parantamista ja kuinka paljon uudistamista. Useimmissa organisaatioissa paino on tällä hetkellä vahvasti kahdessa ensimmäisessä. Toisaalta on ymmärrettävää, että ihmiskeskeisessä asiantuntijatyössä oman toimintamallin purkaminen kesken kaiken on radikaali askel. Siksi näemme todennäköisesti eriytettyjä yhtiöitä, joiden tehtävä on rakentaa toiminnot uudelleen ilman että nykyinen organisaatio häiriintyy.
Maali liikkuu, omistajuus ratkaisee
Teknologiahankinnan totuttu kaava oli pitkään selkeä: määrittele ongelma, kilpailuta ratkaisu, ota käyttöön ja käytä vuosia. Tekoälyn kannalta tärkeissä työnkuluissa kaava pettää, koska mallit, rajapinnat ja kustannukset ehtivät muuttua jo hankkeen aikana. Tässä ajassa käytännössä jokainen isompi järjestelmähanke valmistuu vanhentuneena ja vaatii jatkuvaa lisäkehitystä.
Kestävin osa hankintaa on kyky kehittää työnkulkua jatkuvasti: pysyvä omistaja, päivittyvä suunnitelma ja lupa lopettaa ratkaisu, joka ei toimi. Kumppaneita, alustoja ja valmisohjelmistoja voi toki edelleen käyttää, eikä useinkaan ole syytä edes rakentaa syvästi kustomoitua ratkaisua jokaiseen työnkulkuun. Ongelman, datan, arkkitehtuurin ja opitun osaamisen omistajuus kannattaa silti pitää omissa käsissä. Riskialttein yhdistelmä on jäykkä räätälöity järjestelmä ja syvä toimittajariippuvuus alueella, joka muuttuu koko ajan.
Mikä ei muutu
Kun tekninen tuottaminen halpenee ja yleistyy, pelkän lopputuloksen arvo laskee. Hiljaisen tiedon kerääminen muun datan ohella, spesifikaatioihin perustuva tekoälylähtöinen ohjelmistokehitys ja muut vastaavat menetelmät korostuvat, mutta yhtä tärkeää on pitää osaavimmat asiantuntijat talossa. Asiakas ostaa jatkossakin myös harkintaa, vastuunkantoa, perusteltavuutta, ajan myötä syntynyttä luottamusta ja paikallista läsnäoloa. Samoilla työkaluillakin kaupan ratkaisee usein se asiantuntija, joka vastaa puhelimeen, ymmärtää tilanteen ja kantaa vastuun. Tekoälystrategia kannattaa siksi kiinnittää niihin liiketoiminnan osiin, joita on vaikein kopioida.
Kolme kysymystä riittää pitkälle jokaisen tekoälyhankkeen arviointiin: nostaako tämä yhteistä lattiaa, rakentaako se paikallisen (lyhytaikaisen) huipun vai muuttaako se liiketoiminnan karttaa kokonaan. Neljäs kysymys on hankalin: uskallammeko panostaa kolmanteen riittävästi?
Tarvitsetko asiantuntijaratkaisuja? Tutustu Crestian palveluihin jo tänään.